Oirearvion pääasiallisena tarkoituksena on pyrkiä diagnosoimaan todennäköinen perusterveen 18–65-vuotiaan naisen satunnainen rakkotason tulehdus virtsateiden tulehdus (VTI) eli kystiitti, jotta tiettyjen ehtojen täyttyessä voidaan kirjoittaa antibioottiresepti ilman virtsanäytteen ottoa ja/tai vastaanottokäyntiä. Tällaisesta toimintavasta virtsatietulehduksen erotusdiagnostiikassa ja hoidossa on kokemusta jo ainakin kymmenen vuoden ajalta Suomessa "Virtsatieinfektiot" Käypä hoito-suosituksen puhelinhaastattelulomakkeeseen ja -toimintaohjeeseen perustuen. Naisen virtsatietulehdusoirekysely perustuu "Virtsatieinfektiot" Käypä hoito-suosituksen (4.12.2015) puhelinhaastattelulomakkeen kysymyksiin ja toimintaohjeisiin näytönastekatsauksineen. Sitä on täydennetty muutamalla kysymyksellä antibiootin valintaa ohjaamaan. Tämä kysely ei ole sopiva miehille. Miehillä virtsaoireiden aiheuttajina voivat olla mm. eturauhaseen ja lisäkiveksiin liittyvät syytekijät eikä kysymyksetkään siksi ole tarkoitettu miesten virtsaoireiden selvittelyyn (ei esim. kysytä, onko kiveksissä tiettyjä oireita tai onko eturauhasen suurenema aiemmin todettu) eli siksi edes esitietojen antamistarkoituksessakaan miehen ei pidä täyttää tätä kyselyä. 

Oirearvion päätavoite on tunnistaa turvallisesti tapaukset, joissa perusterveen 18–65-vuotiaan naisen satunnainen VTI voidaan hoitaa mikrobilääkkeellä ilman virtsatutkimuksia ja/tai vastaanottokäyntiä Käypä hoito-suosituksen toimintamallin mukaisesti.

Oirearvioiden laadinnan perusteista tai niiden vaikutuksesta hoitoon hakeutumiseen ei ole selkeää näyttöön perustuvaa tutkimustietoa. Kyselylomakkeet ja niiden käyttämät algoritmit perustuvat yleensä tutkittuun tietoon siltä osin kuin erilaisten oireyhdistelmien hoidon tarpeesta on tutkittua tietoa ja muilta osin lääketieteelliseen kokemukseen. Kuten kliininen päätöksenteko yleensäkin, arviot hoidon tarpeellisuudesta perustuvat todennäköisyyksiin siitä, onko kuvattu tila lievä ja itsestään rajoittuva vai tarvitaanko sen hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi todennäköisesti terveydenhuollon ammattikoulutuksen saaneen henkilön toimia. Kiireellisyyden osalta arvioidaan käytettävissä olevan tiedon perusteella sitä, onko todennäköistä, että tila ilman hoitotoimia pahenee ja kuinka nopeasti.  

Virtsatietulehduksen oireiden itsehoito 

Virtsarakkotulehduksista puolet paranee hoidottakin kolmessa päivässä. Silti infektio hoidetaan aina antibiootilla, yleensä 3–5 päivän kuurilla. Yhdellä kuurilla paranee 90 % näistä tulehduksista. Tavallisimmin käytetään trimetopriimia, nitrofurantoiinia, pivmesillinaamia tai fluorokinoloneja. Fluorokinolonia tarvitaan vain yksi tabletti, ja se voi olla käytännöllinen hoito, kun tulehdus toistuu tiheään aktiivista elämää viettävällä naisella. Sitä ei kuitenkaan pidetä ensisijaisena kaikissa tulehduksissa, koska uhkana on bakteerien vastustuskyvyn lisääntyminen ja fluorokinoloneja tarvitaan myös vakaviin yleisinfektioihin. Raskaana oleville amoksisilliini, pivmesillinaami ja nitrofurantoiini ovat turvallisimpia; heille ei fluorokinoloneja pidä käyttää lainkaan. Raskaana olevilla hoidetaan myös todettu oireeton bakteerivirtsaisuus ja hoidon tulos varmistetaan viljelyllä. Hoidolla virtsarakkotulehduksen oireet lievittyvät nopeasti, 1–2 päivän kuluessa. Jos tulehdus ei parane ensimmäisellä hoidolla, antibioottivalmiste ja hoidon pituus valitaan bakteerin laadun ja antibioottien tehoa mittaavan bakteerien antibioottiherkkyystutkimuksen perusteella. Nuoremmille naisille, jotka tuntevat virtsatietulehduksensa ja sen oireet, voidaan myös antaa lääkekuuri varalle kotiin aloitettavaksi heti oireiden alkaessa. Tällöin lääkäri antaa ohjeen, milloin hoidon voi itse ottaa ja milloin on hoitoa varten käytävä lääkärissä. 

Virtsatietulehduksen oirearvion käytön riskit ja niiden minimointi 

Oirearvion perusteella annettavien hoitosuositusten suurin riski on se, että käyttäjä ei saa vastauksiensa perusteella ohjausta, jota tarvittaisiin tilan hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi. Tällaista riskiä on minimoitu seuraavilla keinoin: 

• Kirjallisuudessa mainitut ja kokemuksen mukaan kiireellistä hoitoa edellyttävät tilat on pyritty kattamaan kyselyllä mahdollisimman laajasti. 
  
  
• Oirearvio on rajattu vain 18–65-vuotiaille naisille, joiden antibioottihoito ilman virtsanäytettä ja vastaanottokäyntitarvetta tietyin edellytyksin perustuu Käypä Hoito –suositukseen. 
  
  
• Miessukupuoli kysytään kyselyssä ja tästä miehille laukeaa toimintaohje (tämä oirearvio ei heille sovellu).
  
  
• Rajat hoitoon hakeutumiselle on määritelty alhaisiksi, jotta ne eivät muodostaisi liian korkeaa kynnystä hakea ammattiapua. 
  
  
• Käyttäjää kehotetaan ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, jos oirearvio ei kata kaikkia hänen tuntemiaan oireita tai jos hänellä on muita sairauksia, joiden hän arvelee vaikuttavan hoidon tarpeeseen. 

Virtsateiden oireita koskevien oirearvioiden vaikutuksista käyttäjien hoitoon hakeutumiseen tai hoidon lopputulokseen ei ole saatavilla tutkimustietoa. Siksi oirearvion vaikutuksia tutkitaan ja seurataan arvion käyttöön ottavissa terveyspalveluorganisaatioissa. Tarpeen mukaan oirearviota kehitetään käyttäjän kannalta hyödyllisemmäksi ja hoitoon ohjaamisen kannalta mahdollisimman oikeaan osuvaksi. 

Virtsatietulehduksen oirearvion perusteena oleva tutkimustieto ja hoitosuositukset 

Virtsatieinfektiot [verkkojulkaisu]. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Nefrologiyhdistys ry:n, Kliiniset mikrobiologit ry:n, Suomen Infektiolääkärit ry:n, Suomen Kliinisen Kemian Erikoislääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n, Suomen Urologiyhdistyksen ja Suomen yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 31.10.2017). Saatavilla www.kaypahoito.fi 

Semigran HL, Linder JA, Gidengil C, Mehrotra A. Evaluation of symptom checkers for self diagnosis and triage: audit study BMJ 2015;351:h3480. 

Artikkelit "Virtastieinfektiot", "Virtsan perustutkimukset ja bakteeriviljely". Lääkärin käsikirja Kustannus Oy Duodecim  [verkkojulkaisu]