Oirearvion tarkoitus on antaa kyselyyn vastaavalle henkilölle (myöhemmin tekstissä käyttäjä) käsitys hänen oireensa todennäköisesti edellyttämän hoidon laadusta ja kiireellisyydestä. Arvion tuloksena käyttäjä saa ohjeen joko hoitaa oirettaan ja siihen liittyvää terveysongelmaa itse tai kehotuksen ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, joka voi tarvittaessa antaa ammattilaisen arvion tilanteesta sekä tähän sopivan hoidon.

Oirekyselyn tarkoituksena ei ole tuottaa oireen ja kyselyn perusteella diagnoosia vaan ainoastaan lääketieteelliseen tietoon perustuva arvio tarpeellisen hoidon luonteesta. Suoritetun 23 Internetissä olevan oirearviopalvelun arvioinnissa todettiin, että parhaatkin algoritmeihin perustuvat oirearviot osuivat oikeaan diagnoosiin vain noin kolmasosassa esimerkkitapauksista. Sen sijaan hoidon kiireellisyyden (triage) arvio oli 80 %:ssa yhteneväinen asiantuntijoiden tekemän arvion kanssa (Semigran ym. 2015).

Oirearvioiden laadinnan perusteista tai niiden vaikutuksesta hoitoon hakeutumiseen ei ole selkeää näyttöön perustuvaa tutkimustietoa. Kyselylomakkeet ja niiden käyttämät algoritmit perustuvat yleensä tutkittuun tietoon siltä osin kuin erilaisten oireyhdistelmien hoidon tarpeesta on tutkittua tietoa ja muilta osin lääketieteelliseen kokemukseen. Kuten kliininen päätöksenteko yleensäkin, arviot hoidon tarpeellisuudesta perustuvat todennäköisyyksiin siitä, onko kuvattu tila lievä ja itsestään rajoittuva vai tarvitaanko sen hoitamiseksi tai pahenemisen estämiseksi todennäköisesti terveydenhuollon ammattikoulutuksen saaneen henkilön toimia. Kiireellisyyden osalta arvioidaan käytettävissä olevan tiedon perusteella sitä, onko todennäköistä, että tila ilman hoitotoimia pahenee ja kuinka nopeasti.

Oirearvioiden laadinnassa lääketieteellisen tiedon lähteenä on käytetty soveltuvin osin seuraavia:

• Käypä hoito -suositukset,
  
  
• Cochrane-katsaukset,
  
  
• Kustannus oy Duodecimin tuottamaa Lääkärin tietokannat -verkkopalvelu,
  
  
• EBSCO-yhteisön tuottamaa DynaMed Plus -tietokanta,
  
  
• Alkuperäistutkimukset, joissa on selvitetty erilaisten oireyhdistelmien ja niihin liittyvien hoitoa vaativien tilojen todennäköisyyksiä,
  
  
• STM:n julkaisu Päivystyshoidon perusteet (STM 2010),
  
  
• Helsingin kaupungin Kiireellisen hoidon tarpeen arviointi aikuispotilailla -ohje (Helsingin kaupunki 2014).

‍

Yleinen tutkimusnäyttö ja hoitosuositukset

Cochrane Database of Systematic Reviews. http://www.cochranelibrary.com. 

DynaMed Plus [Internet]. Ipswich (MA): EBSCO Information Services. 1995 –.

Helsingin kaupunki. Kiireellisen hoidon tarpeen arviointi aikuispotilailla (yli 16-vuotiailla) Helsingissä. Helsinki 2014.

Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 1989-.

Semigran HL, Linder JA, Gidengil C, Mehrotra A. Evaluation of symptom checkers for self diagnosis and triage: audit study BMJ 2015;351:h3480.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet. Työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:4.

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Käypä hoito. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset, 1995-.

‍

Ohje tilanteessa, jos kysymykset eivät kata käyttäjän ongelmaa

Koska kyselyt eivät kata kaikkia mahdollisia tilanteita, jotka voisivat olla kyseessä käyttäjän mahdollisesti sairastamien muiden sairauksien, saamien hoitojen tai muiden syiden vuoksi, käyttäjälle näytetään kyselyn lopuksi seuraava ohjeteksti:

”Mikäli sinulla on oireita, joita kyselyssä ei ole käsitelty tai muita sairauksia tai lääkityksiä, joiden arvelet vaikuttavan hoidon tarpeeseesi, ota yhteyttä sinua hoitavaan terveydenhuollon yksikköön tai kiireellisessä tapauksessa lähimpään päivystävään toimipisteeseen.”

Ohjeteksti sisällytetään kaikkiin niihin palautteisiin, joissa ei kehoteta ottamaan yhteyttä välittömästi tai saman vuorokauden aikana.